Historiaa ja Riikka Koskisen kertomus ja lisäksi kuvakaruselli

Yhdistys on perustettu vuonna 1981. Perustava kokous oli Lauttakylän lukiolla 23. heinäkuuta 1981. Kokouksessa päätettiin perustaa siirtolapuutarha Pappilanniemeltä vuokrattavalle 1,3 hehtaarin alueelle.
Perustavassa kokouksessa olivat läsnä: Eeva Tiensuu, Antti Kalinen, Aarne Aitto-Oja, Esko Rantanen, Erkki Vasamaa, Lauri Rantanen, Lahja Kutila, Marja Rehelä ja Kalevi Helanen. Kaupunginpuutarhuri Antti Prehtin laatiman ryhmäpuutarhasuunnitelman mukaisesti alueella on kaikkiastaan  37 palstaa. Ensimmäiset mökit valmistuivat kesällä 1982.

Vuokrattavan palstan pinta-ala on 300 neliömetriä ja mökin pohja-pinta-ala saa olla 50 neliömetriä, mutta rakennetut mökit ovat olleet noin 30 neliömetrin kokoisia terasseineen. Vuonna 1981 liittymismaksu ja jäsenmaksu oli 100mk.

Vuonna 1992 rakennettuja mökkejä oli 8. Yhdeksäs mökki oli rakenteilla. Mökkiläisiä oli huittislaisten lisäksi naapurikunnista. Pari mökkiä oli vaihtanut omistajaa.
Saunarakennuksen tekoa suunniteltiin. Kaupunki hyväksyi uudet vuokraehdot ja antoi mm. viisi vuokratonta vuotta.

Yhteiskäyttörakennus Saunalan rakentaminen alkoi huhtikuussa 2004 ja valmistui 2006. Saunalassa on sauna, pesu-, wc- sekä kokoontumistilat. Hanketta on tuettu Joutsenten reitti ry / Pirkanmaan TE-keskuksen tuella. Saunala piti toteuttaa alunperin jo 1980-luvulla.

Nykyisin mökkejä on 13 ja lisäksi on viljelypalstoja. Mökkiläisiä on mm. Huittisista, Turusta, Nokialta, Helsingistä, Sastamalasta, Hyvinkäältä . Yhdistyksen toiminnasssa on mukana edelleen kaksi alusta tai lähes alusta ollutta henkilöä.

Yhdistyksen 40 vuotishistoriikki on tehty keväällä 2023. Tekstin kirjoitti siirtolapuutarhalainen Sinikka Lehtinen, kuvat ja taitto siirtolapuutarhalainen Terhi Tuominen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Riikka Koskisen kertomus:
Pala palstasta - Kuinka meistä tuli siirtolapuutarhalaisia 
6/2025

Tiesitkö, että Huittisissa on siirtolapuutarha? Minä tiesin, mutta vierailin alueella ensimmäisen kerran vasta kesäkuussa 2024. Tulin kuitenkin ensikäynnille heti niin sanotusti ostohousut jalassa. 

Olin katsellut loma-asuntojen myynti-ilmoituksia satunnaisesti jo jonkin aikaa. Tositarkoituksella lähdin etsimään kun mieheni sai syöpädiagnoosin keväällä 2024. Rankkojen sädehoitojen keskellä kodin seinät alkoivat ahdistaa meitä molempia. 

Meillä ei ollut isoja vaatimuksia mökin suhteen. Eikä ollut varsinaisesti rahkeita saati halukkuuttakaan alkaa ylläpitää mitään suureellista. Mutta oma sen piti kuitenkin olla. Että saisi tulla ja mennä ja olla omaan aikatauluun sopivasti ja laittaa paikkoja oman mielensä mukaan. Ei tarvittu rantasaunaa eikä uimahyppylaituria. Kunhan olisi oma paikka tarpeeksi lähellä kotia, että voisi vaikka työpäivän jälkeen vielä nopeasti mökille pyörähtää. Istua hetken rauhassa kaksin. Kuunnella lintuja ja nuuskia tuulta. Unohtaa hetkeksi kaikki muu. 

Näihin tarpeisiin mökkipaikka vaikka siirtolapuutarhalta tuntui vastaavan loistavasti. Onnekas sattuma, että sellainen oli tullut myyntiin Huittisissa. Lauttakylässä me nimittäin asioimme viikoittain, vaikka Pirkanmaan puolella Sastamalassa asummekin. 

Löysin myynti-ilmoituksen netistä. Siinä kerrottiin perustiedot mökin varustelusta; sähköt on, viemäröintiä ei. Talousveden voi hakea yhteisrakennuksesta, jossa mökkiläisen käytettävissä on myös wc, sauna ja pesutilat sekä pyykkikone. Kerhohuonetta voi varata pieniin yksityistilaisuuksiin ja vuokraan sisältyy keittiön tarpeiston käyttö. Ilmoituksen kuvissa ihastuin ensin mökin leikkimieliseen sisustukseen ja sitten kasvien runsauteen puutarhassa. Oletin tosin, että myyjä kaivaa perennat mukaansa ja tulee sadonkorjuuaikaan hakemaan perunansakin, ovathan ne hänen investointiensa kantamaa hedelmää. Erilaisia puita ja marjapensaita mainittiin olevan useita ja niiden arvelin jäävän, jos ovat jo satoikään ehtineet. Kokonaisuus oli sen verran kiinnostava, että ihan uteliaisuuttani sovin myyjän kanssa kohteen näytöstä. 

Mieheni oli aiemmin Helsingissä asuessaan aktiivinen palstaviljelijä, joten yhteisöllinen puutarhanhoito oli hänelle jo tuttua juttua. Itse olin tietysti nähnyt siirtolapuutarha-alueita suurten kaupunkien laitamilla, mutta en ollut koskaan käynyt lähemmin tutustumassa. Mielikuvissani pienet, iloisesti eriväriset mökit siisteissä riveissään tiiviisti rinnakain olivat hymyilyttävä näky. 

Huittisissa siirtolapuutarhan mittasuhteet tuntuivat kääntyneen päälaelleen. Palstoja alueella on yhteensä vain parikymmentä, joista kolme on rakentamattomia ja tälläkin hetkellä vapaana vuokrattavaksi. Mökkejä on kaksitoista. Alue vaikutti paljon odotuksiani avarammalta tosiasiallisesta pienuudestaan huolimatta. Palsta ja mökki, joita olimme tulleet katsomaan tuntuivat myös kokoaan suuremmilta. Oivaltavan suunnittelun ja tilankäytön ansiosta tuntui kuin puutarhoja olisi palstalla yhden sijasta ainakin viisi erilaista. Täällä voisimme olla onnellisia, ajattelin. 

Harkitsemisessa ja kaupan järjestelyissä kului tietysti muutama viikko. Ensimmäinen yöpyminen mökillä sattui Pariisin olympialaisten avajaispäivälle ja sen kunniaksi yksi villiviinin kuorruttama kaariportti pihassamme sai nimekseen Riemukaari. Kaupan yhteydessä meille siirtyi mökin mukana oikeastaan kaikki tarvittava. Myös perennat jäivät paikoilleen, eikä perunoitakaan kukaan syksyllä hakenut pois. Viihdyimme mökillä niin hyvin, että vietimme siellä öitä vielä joulukuussakin. 

Ensimmäisen vuoden jälkeen olen edelleen tyytyväinen valintaamme. Suuria muutoksia palstalla ei ole tarpeen ainakaan kiireella toteuttaa, ehkä pientä kohennusta siellä täällä. Vähän kerrallaan. Mutta ei puutarha olekaan projekti, joka jonain päivänä tulee valmiiksi ja sitten loppuu. Se on prosessi. Eikä mökkipaikan pidä olla työmaa, vaan olkoon se mieluummin puuhamaa. Toivottavasti jaksan ja voin puuhailla omassa puuhamaassani vielä monen monta tulevaa vuotta. 

Yhdistyksen toimintaan oli helppo tulla mukaan jäsenyyden kautta. Oman palstan lähimpiin naapureihin tutustuu nopeasti ja muihinkin mökkiläisiin ajan kanssa ja yhteisten asioiden hoitamisen äärellä. Jäsenyyden ehtoihin kuuluu talkootoimintaan osallistuminen. Yhdistyksen yhteisissä talkoissa hoidetaan sesongin mukaiset kertaluontoiset tehtävät kuten kastelujärjestelmän käyttövalmiuteen laittaminen tai pihakalusteiden siirto talvisäilytykseen. Kiertävällä talkoovuorolla jäsenistö huolehtii kesäkaudella yhteisten alueiden ruohonleikkuusta ja yhteisrakennuksen siivouksesta jokainen vuorollaan. Tämä vastuu osuu kohdalle keskimäärin kaksi kertaa kesässä. 

                          -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -